Nykyisessä Suomessa, jossa päivittäin tulee uutisista tietoa uusista leikkauksista, on paraurheilijalla hyvä muistaa hänen lakisääteinen oikeutensa palveluihin, joita hän vammansa tai sairautensa takia tarvitsee. Valitettavasti eri hyvinvointialueilla on eri käytännöt toteuttaa em. palvelija ja tämä johtaa niiden käyttäjät eriarvoiseen asemaan.

Mikä on paraurheilijan ja paraharrastajan eroavaisuus?

Paraurheilija on henkilö, joka harrastaa lajiaan tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti ja hänellä on valmennustiiminsä kanssa yhteisesti luotu harjoitussuunnitelma kilpailusuunnitelmineen sekä harjoittelun päämääräinen tavoite on selkeästi lajin huipulle sijoittuva.

Paraharrastaja on harrastaja, joka osallistuu jonkin lajin treeneihin vain omaksi ilokseen, tavatakseen kavereita ja elämän rikkaudekseen. Tällöin harjoittelua ei seurata millään tarkalla suunnitelmalla. 

Liian usein kuulen, että urheilija on joutunut luopumaan harjoitusmääristä tai kilpailumatkoista kielteisten lisämatkapäätösten ja avustajien kulukorvaus- tai lisätuntipäätösten vuoksi. Olen monta kertaa hämmästynyt, miten kirjavia päätöksiä on tehty. Toisille rajoitetaan kilpailumatkojen määriä ja toisille asetetaan tuntimääriä, kuinka kauan hän saa ulkomailla oleskella vuodessa. Kaikki tällaiset rajaukset ovat lainvastaisia, mikäli palvelujen hakija on huippu-urheilija. 

Liikkumisen tuki eli kuljetuspalvelu

Paraurheilijalla on lain määräämän minimimäärän lisäksi oikeus saada yksilöllisesti tarvitsemaansa määrää liikkumisentukea eli kuljetuspalvelua. Matkojen kohteena voi olla harjoitusmatkat, kuntosaliharjoittelu, valmennusleirit jopa toisella paikkakunnalla ja yksityisvalmennustunnit. Kotikunnan tai toiminnallisen kunnan (kunta, jossa hakijalle soveltuva palvelu tuotetaan) ulkopuolelle suuntautuvat matkat pitää mainita päätöksessä erikseen. Siksi on tärkeää, että mietit hakemusta tehtäessä tarkkaan, millä liikennevälineellä pystyt siirtymään tarvittavaan paikkaan. Nämä matkat voidaan ilmoittaa joko muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin, puolivuosittain tai koko harjoituskaudeksi. Luonnollisesti urheilijalla on oikeus kuljettaa tarvittavat matkatavarat ja apuvälineet ilmaiseksi näillä kyydeillä ja hänellä on oikeus urheilumatkoissa samalla tavoin tarvittavaan ajoneuvoon ja saattajaan kuin lakisääteisessä asiointimatkapäätöksessä.

Henkilökohtainen avustaja mahdollistamassa urheilu-uraa

Urheilijalla on oikeus käyttää henkilökohtaista avustajaansa tarvittava määrä harjoituksissa, valmennusleireillä ja kilpailumatkoilla. Sairaus tai vamma ei ole este urheilijan tavoitteille. Mikäli laji on paralympialajien ulkopuolella, huippu-urheiluksi katsotaan kansaisvälinen urheilijan kilpailulisenssi, joka oikeuttaa urheilijan Suomen edustusjoukkueeseen lajissaan. Todella useasti vedotaan päätöksessä siihen, ettei urheilija ole ammattiurheilija. Päätöksen tekijät eivät useinkaan ymmärrä sitä, että lajin kansalliset ja kansainväliset säännöt kieltävät ammattilaisuuden kuten esimerkiksi paratanssissa. Harmillista on sekin, ettei valitusprosessitkaan auta useinkaan muuttamaan kielteisiä päätöksiä. Tähän annan neuvoksi, että pyydät asiantuntevaa henkilöä auttamaan sinua hakemuksessa jo ensimmäisestä hakemuksesta alkaen, silloin käytäntöön ei pääse syntymään vääränlaista toimintatapaa, joka loukkaa oikeuksiasi.

Mitä korvataan?

Henkilökohtaiselle avustajalle pitää korvata kohtuulliset matka-, kuljetus-, rekisteröinti-, akkreditointi- ja majoituskulut sekä turistimaksut. Korvattavuuden piiriin kuuluvat myös viisumit ja ETA- lomakkeiden kulut. Lisäksi korvataan tarvittaessa vaadittavat rokotukset, mikäli yleinen käytäntö tai kisäjärjestäjä niitä vaativat. Jokaisesta matkapäivistä korvataan edellä mainittujen kulujen lisäksi kaksi (2) ateriakorvausta vuorokaudessa, mikäli ne eivät sisälly matkan aikaiseen majoitukseen. Avustajien passeja tai ostoksia ei korvata.

Urheilijalla on oikeus semmoiseen avustajatuntimäärään, jolla hän pystyy täysipainoisesti osallistumaan harjoitteluun, valmennukseen tai kisaasuoritukseen. Mikäli urheilija ei pysty ottamaan matkalle mukaansa tarvitsemiansa apuvälineitä, hänellä voi olla oikeus jopa kahden avustajan käyttöön yhtäaikaisesti. Tällöin hakemuksessa pitää tarkkaan selittää, miksi yksi avustaja ei pysty tuottamaan urheilijalle tarvittavaa apua yksin. Esimerkiksi siirtymiset ilman henkilönostinta.

Lopuksi vielä korostan, että nämä oikeudet eivät ole harkinnanvaraisia, vaan ne ovat urheilijan oikeus!

Olkaa rohkeasti sitä, mitä olette ja olkaa ylpeitä siitä, sillä meillä paraurheilijoilla on yhdenvertainen oikeus unelmoida paikasta lajin huipulla!