Nykyisessä Suomessa, jossa päivittäin tulee uutisista tietoa uusista leikkauksista, on paraurheilijan hyvä muistaa hänen lakisääteinen oikeutensa palveluihin, joita hän vammansa tai sairautensa takia tarvitsee. Valitettavasti eri hyvinvointialueilla on erilaiset käytännöt toteuttaa em. palveluja, mikä johtaa niiden käyttäjät eriarvoiseen asemaan.

Mikä on paraurheilijan ja paraharrastajan eroavaisuus?

Paraurheilija on henkilö, joka harrastaa lajiaan tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Hänellä on valmennustiiminsä kanssa yhteisesti luotu harjoitus- ja kilpailusuunnitelma sekä harjoittelun päämääräinen tavoite on selkeästi lajin huipulle sijoittuva.

Paraharrastaja on henkilö, joka osallistuu jonkin lajin treeneihin vain omaksi ilokseen, tavatakseen kavereita ja joka harrastaa oman elämänsä rikkaudeksi. Tällöin harjoittelua ei seurata millään tarkalla suunnitelmalla.

Rajaukset ovat lainvastaisia, mikäli palvelujen hakija on huippu-urheilija.

Liian usein kuulen, että urheilija on joutunut luopumaan harjoitusmääristä tai kilpailumatkoista kielteisten lisämatkapäätösten ja avustajien kulukorvaus- tai lisätuntipäätösten vuoksi. Olen usein hämmästynyt, miten kirjavia päätöksiä eri henkilöille on tehty: toisille rajoitetaan kilpailumatkojen määriä ja toisille asetetaan tuntimääriä, kuinka kauan hän saa ulkomailla oleskella vuoden aikana. Kaikki tällaiset rajaukset ovat lainvastaisia, mikäli palvelujen hakija on huippu-urheilija.

Liikkumisen tuki eli kuljetuspalvelu

Paraurheilijalla on lain määräämän minimimäärän lisäksi oikeus saada yksilöllisesti tarvitsemaansa määrää liikkumisen tukea eli kuljetuspalvelua. Matkojen kohteena voi olla harjoitusmatkat, kuntosaliharjoittelu, valmennusleirit jopa toisella paikkakunnalla sekä yksityisvalmennustunnit. Kotikunnan tai toiminnallisen kunnan – kunta, jossa hakijalle soveltuva palvelu tuotetaan – ulkopuolelle suuntautuvat matkat pitää mainita päätöksessä erikseen. Siksi on tärkeää, että mietit hakemusta tehtäessä tarkkaan, millä liikennevälineellä pystyt siirtymään tarvittavaan paikkaan. Nämä matkat voidaan ilmoittaa joko muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin, puolivuosittain tai koko harjoituskaudeksi. Luonnollisesti urheilijalla on oikeus kuljettaa tarvittavat matkatavarat ja apuvälineet ilmaiseksi näillä kyydeillä. Hänellä on myös oikeus urheilumatkoissa samalla tavoin tarvittavaan ajoneuvoon ja saattajaan kuin lakisääteisessä asiointimatkapäätöksessä.

Henkilökohtainen avustaja mahdollistamassa urheilu-uraa

Urheilijalla on oikeus käyttää henkilökohtaista avustajaansa tarvittava määrä harjoituksissa, valmennusleireillä ja kilpailumatkoilla. Sairaus tai vamma ei ole este urheilijan tavoitteille. Mikäli laji on paralympialajien ulkopuolella, huippu-urheiluksi katsotaan kansainvälinen urheilijan kilpailulisenssi, joka oikeuttaa urheilijan Suomen edustusjoukkueeseen lajissaan. Todella useasti vedotaan päätöksessä siihen, ettei urheilija ole ammattiurheilija. Päätöksen tekijät eivät useinkaan ymmärrä sitä, että lajien kansalliset ja kansainväliset säännöt kieltävät ammattilaisuuden – kuten myös paratanssissa.

Harmillista on sekin, ettei valitusprosessitkaan auta useinkaan muuttamaan kielteisiä päätöksiä. Tähän annan neuvoksi, että pyydät asiantuntevaa henkilöä auttamaan sinua hakemuksessa jo ensimmäisestä hakemuksesta alkaen, silloin käytäntöön ei pääse syntymään vääränlaista toimintatapaa, joka loukkaa oikeuksiasi.

Mitä korvataan?

Henkilökohtaiselle avustajalle pitää korvata kohtuulliset matka-, kuljetus-, rekisteröinti-, akkreditointi- ja majoituskulut sekä turistimaksut. Korvattavuuden piiriin kuuluvat myös viisumit ja ETA- lomakkeiden kulut. Lisäksi korvataan tarvittaessa vaadittavat rokotukset, mikäli yleinen käytäntö tai kilpailunjärjestäjä niitä vaativat. Jokaisesta matkapäivistä korvataan edellä mainittujen kulujen lisäksi kaksi (2) ateriakorvausta vuorokaudessa, mikäli ne eivät sisälly matkan aikaiseen majoitukseen. Avustajien passeja tai ostoksia ei korvata.

Oikeudet eivät ole harkinnanvaraisia, vaan ne ovat urheilijan oikeus!

Urheilijalla on oikeus sellaiseen avustajatuntimäärään, jolla hän pystyy täysipainoisesti osallistumaan harjoitteluun, valmennukseen ja kilpailusuoritukseen. Mikäli urheilija ei pysty ottamaan matkalle mukaansa tarvitsemiansa apuvälineitä, hänellä voi olla oikeus jopa kahden (2) avustajan käyttöön yhtäaikaisesti. Tällöin hakemuksessa pitää tarkkaan selittää, miksi yksi avustaja ei pysty tuottamaan urheilijalle tarvittavaa apua yksin. Esimerkkinä ovat siirtymiset ilman henkilönostinta.

Lopuksi vielä korostan, että nämä oikeudet eivät ole harkinnanvaraisia, vaan ne ovat urheilijan oikeus!

Olkaa rohkeasti sitä, mitä olette sekä olkaa ylpeitä siitä, sillä meillä paraurheilijoilla on yhdenvertainen oikeus unelmoida paikasta oman lajin huipulla!

Pirjo Pappila, Oulu